Kookos-riisihiutalepuuro

wp-1449992648455.jpeg

Meillä syötiin eilen iltapalaksi kookoshiutaleilla terästettyä riisihiutalepuuroa ja siitäpä taisi kertaheitolla tulla uusi suosikkini! Yleensä syömme taaperon kanssa illalla kaurapuuroa, mutta vaihtelu virkistää aina silloin tällöin – varmasti meitä molempia. Rakastan riisipuuroa, mutta tavallisen riisipuuron hauduttelu pehmeäksi vie hieman aikaa, enkä aina muista ennakoida ja laittaa puuroa tulille ajoissa. Tällä kertaa kaapista sattui kuitenkin löytymään riisihiutaleita, joista puuro syntyy nopeasti alle kymmenessä minuutissa.

Koska tuttuun tapaani heittelin puuroainekset hieman arviolta kattilaan, jäi puuro keittelyn jälkeen hieman liian löysäksi. Mietin millä saisin puuroa hieman tuhdimmaksi, kun silmiini osui kaapista kookoshiutalepurkki. Hmm..miksikäs ei? Puolisen desiä hiutaleita joukkoon ja lopputuloksena oli ihanan täyteläinen riisipuuro, pienellä kookoksen vivahteella. Tänä aamuna ajattelin ihan mitatakin ainekset, tässä ohje.

wp-1449992664635.jpeg

Kookos-riisihiutalepuuro (kahdelle)

4 dl kauramaitoa tai muuta kasvimaitoa (riisi, kookos, soija, manteli)
reilu 1 dl riisihiutaleita
0,5 dl kookoshiutaleita
suolaa aikuisille

Kuumenna neste kiehumispisteeseen ja lisää joukkoon riisihiutaleet. Keittele miedolla lämmöllä viitisen minuuttia ja lisää joukkoon kookoshiutaleet. Anna hautua kannen alla vielä hetki ja lisää suola. Voit lisätä joukkoon vielä lusikallisen kookosöljyä tai nauttia puuron vaikka voisilmän ja kanelin kera, kuten minä tein. Taapero söi omansa mustikoiden kanssa. Jos teet puuroa sormiruokailijalle, lisää riisihiutaleita 1,5 dl, jolloin saat jämäkämmän puuron helposti sormin syötäväksi.

Onpa muuten ihana täällä Suomessa ollessa, että pakkasesta löytyy ihka oikeita metsämustikoita! Niitä olen Saksassa kaivannut ehkä eniten kaikesta. Emme ole kaupan pakastealtaastakaan löytäneet kuin pensasmustikoita, jotka on tuotu jostain maailman ääristä, eikä niitä oikein uskalla edes kuumentamatta syödä. Eivätkä ne muutenkaan ole lainkaan sama asia kuin itsepoimitut (eli äitin poimimat, kiitos sinne äitille!) kotimaiset metsämustikat. Niin sitä osaa taas arvostaa tällaistakin pientä asiaa jatkossa enemmän.

Leppoisaa sunnuntaita! <3