Sormiruokailijan mustikkapuuropallerot

Meillä on vallalla tällä hetkellä melkein totaalinen lusikkalakko. En tarkoita nyt itseäni vaan tuota meidän miniä. Neiti (9,5 kk) on syönyt jo pitkään omin sormin ruokansa, mutta silloin tällöin hänelle on saanut vielä lusikalla syöttää edes jotakin. Varsinkin liikenteessä ollessa lusikalla syöminen olisi hieman helpompaa ja siistimpää touhua, mutta pari lusikallista on ihan maksimi mikä menee alas, sitten tulee stoppi. Näin ollen, koska aamu- tai iltapuurotkaan ei enää lusikoiden uppoa, syödään meillä nykyisin puurotkin sormin. Mikäli puuroa syödään. Lusikkalakon myötä olen tarjoillut vaikka ja mitä eri vaihtoehtoja puuron tilalla. Puuro on kuitenkin helppo, nopea ja taloudellinenkin vaihtoehto, ja sen vuoksi haluaisin sitäkin edes välillä tarjota. Olen aiemmin keittänyt puuron vain hieman jämäkämmäksi, jolloin se on ollut helpompi sormin syödä. Sellaisenaan puuro on vain niin pirun sotkevaa, että puuronjämiä tuntuu ruokailun jälkeen löytyvän jokapuolelta.

Eilen sain idean upgreidata puuropalleroita hieman pidemmälle, josko ne sitten pysyisivät hieman paremmin kasassa. Lisäsin joukkoon vielä mauksi hieman mustikkaa – ja hyvin näytti minille aamupalaksi maistuvan. Palleroita voi myös pakastaa ja ottaa sulamaan annoksina. Toimii vallan hyvin ilman mustikkaakin (ja sotkee vähemmän). Voit heittää joukkoon mitä tahansa marjoja, hedelmiä tai vaikka hedelmäsosetta. Marjat voi soseuttaa puuron joukkoon, jos haluat palleroihin tasaisemman rakenteen. Tein pallerot kaurahiutaleista, mutta yhtä hyvin käy esim. tattari tai vaikka riisi. Nämä on näppärä tehdä edellisenä iltana valmiiksi, jolloin aamulla on ruoka valmiina odottamassa. En lupaa, että ihan ilman sotkua näidenkään syöminen menisi, mutta jospa edes hieman vähemmällä.


Sormiruokailijan puuropallerot (8-10 kpl)

0,5 dl kaurahiutaleita
vajaa 1 dl vettä
2 tl kookosöljyä
mustikoita tai muita marjoja

Keitä puuro semijämäkäksi ja sekoita joukkoon kookosöljy ja mustikat. Lusikoi jääpalamuotteihin napakasti (tai lautaselle keoiksi) ja laita jääkaappiin tai pakkaseen jähmettymään.

Aamupalaksi meni meillä kolme puuropalleroa (neljäs muussattiin tarjottimeen), yksi kananmuna, melonia, kurkkua ja Talk-muruja. Meillä muuten uppoaa tällä hetkellä kutiavien ikenien (oletettavasti) takia kylmä ruoka paljon paremmin kuin lämmin, joten nämä ovat senkin vuoksi oivaa tarjottavaa, vaikka vähän kohmeisinakin.

Aurinkoista alkusyksyn viikonloppua! <3

Kuukauden vinkki: Dirty dozen, clean fifteen

Hedelmien ja vihannesten torjunta-ainejäämiä ei välttämättä tule kovinkaan usein miettineeksi. Voin myöntää, etten ainakaan itse vielä muutama vuosi sitten tuhlannut kovinkaan montaa ajatusta kyseiselle aiheelle. Jossain määrin tiedostin kyllä asian, mutta en jaksanut silti panostaa siihen niin paljoa, että olisin ottanut asioista enemmän selvää. Nykyään olen kuitenkin yrittänyt keskittyä tekemään hieman parempia valintoja myös sillä saralla. Jos en pelkästään itseni vuoksi, niin ainakin vauvalle hedelmiä ja vihanneksia ostaessa tulee mietittyä paljon tarkemmin niiden alkuperää ja sisältöä. Sisältö on ehkä hieman huono sana, ennemminkin ulkokuorta – kirjaimellisesti. Nuo pienet ihmiset kun saavat ympäristöstä ja ruuasta suhteessa paljon enemmän haitallisia aineita elimistöönsä, kuin me aikuiset. Kaupan hevi-osastolla aihe voi kuitenkin aiheuttaa päänvaivaa: mistä ihmeestä voi tietää mikä tuote on hyvä ja mikä huono?

Onneksi nykyteknologian aikaan tähänkin ongelmaan tulee avuksi nettisivusto, jossa asia on selvitetty puolestamme. Ja älypuhelinaikaa kun elämme, löytyy samaisesta aiheesta myös sovellus nimeltään Dirty dozen. Voit siis kantaa listaa kätevästi mukanasi kauppareissulla ja tarkistaa, mitkä tuotteet kuuluvat turvalliseen ja mitkä vähemmän turvalliseen joukkoon – nerokasta! Sivuilta löytyy selkeä lista mitkä tuotteet sisältävät eniten, ja mitkä vähiten torjunta-ainejäämiä. Jos kiinnostusta löytyy, niin sivuilta löytyy myös tutkimusraportteja aiheesta ja tarkemmat selostukset kunkin tuotteen kohdalta. Alla karkea suomennos listasta. Otsikot olisi tietysti voinut kääntää tyyliin Likainen tusina ja Puhdas vartti, eikö? Kuulostaa ehkä jokseenkin kököltä. Alkuperäinen englanninkielinen Dirty dozen, clean fifteen -lista löytyy osoitteesta www.ewg.org/foodnews/.

likainen12

Dirty dozen, clean fifteen -listaa ylläpitävän Environmental Working Groupin nettisivuilta löytyy paljon muutakin aiheeseen liittyvää. Kannattaa ehdottamasti käydä lueskelemassa! www.ewg.org

Nyrkkisääntönä  voidaan ajatella, että puhtaimpia ovat paksukuoriset ja kuorittavat hedelmät ja vihannekset. Kannattaa tietysti myös suosia luomua aina kuin mahdollista. Mikäli ”likaisella” listalla olevia tuotteita on ostettava, kannattaa ne ainakin pestä huolella, tai kuoria, jos mahdollista. Tovi sitten mainitsin hammastahnapohdinnan yhteydessä päivittäisestä kemikaalikuormasta, jolle altistumme. Tämä asia kuuluu aikalailla samaan kastiin sen kanssa. Paremmilla tuotevalinnoilla ja suosimalla luomua saa torjunta-aineille altistumista helposti pienennettyä. Ei se maata kaada, jos ei joka ikinen tuote ole luomua, mutta kaikki on kotiinpäin.

Vähän väliä mediassa on aina juttua, etteivät luomutuotteet olisi yhtään sen parempia kuin tavallisetkaan, ja että ne ovat ihan samaa tavaraa kalliimmalla hinnalla. Tuotteita kuitenkin valvotaan jatkuvasti, eikä luomu-merkkiä saa käyttää ilman perusteita. Eli kyllä ne huijarit varmasti paljastuisivat jossain vaiheessa. Asiasta voi lueskella lisää vaikkapa osoitteesta luomu.fi.

Luomuruoan on havaittu sisältävän huomattavasti enemmän elimistölle tärkeitä antioksidantteja ja paljon vähemmän torjunta-ainejäämiä kuin tavanomaisin keinoin tuotetut elintarvikkeet.

Mielenkiintoisia kirjoituksia aiheesta muun muassa:

Luomuruoan terveellisyyden tueksi löytyy tutkimustuloksia

Luomuvihanneksia syövillä äideillä vähemmän raskausmyrkytyksiä

<3

Makoisa mansikkakakku

Ystäväni toivoi minulta häihinsä perinteisen sokeritäytekakun rinnalle mansikkakakkua, jota hän itse, sekä maidotonta ja gluteenitonta ruokavaliota noudattavat juhlavieraat voisivat syödä. Nimesimme kakun loogisesti Tonton-kakuksi, koska se on gluteeniton, maidoton/laktoositon ja sokeriton (ei valkoista sokeria, vain hunajaa). Kyseisten ”puutteiden” sijaan kakku on kuitenkin tulvillaan hyviä ravinteita manteleista ja cashewpähkinöistä, sekä tietysti herkullista makua. Karamellimaisen pohjan päällä on makoisan täyteläinen mansikka-cashewpähkinä-kookostäyte ja kruununa raikkaita tuoreita mansikoita.

Valmistus on helppoa ja onnistuu vajaassa tunnissa, plus pari tuntia jähmettymiseen.


Mansikkakakku

Pohja:
2 dl kuorettomia manteleita
1,5 dl kuivattuja taateleita ~ 10 kpl
3 rkl kookosöljyä
reilu rouhaus suolaa myllystä

Täyte:
3 dl cashewpähkinöitä (liotettuina yön yli tai vähintään 4h)
3 dl sulatettuja pakastemansikoita
1 dl kookoskermaa pahvitetrasta (jääkaapista)
0,75 dl kookosöljyä
1 sitruunan mehu
1-2 rkl hunajaa tai muuta makeutusta
1 tl aitoa vaniljajauhetta
1 tl liivatejauhetta (+ 2 rkl vettä ja 2 rkl mansikkamehua)

Sekoita pohjan ainekset sauvasekoittimella massaksi. Mantelit saa jäädä hieman rouheisiksi, ettei rakenteesta tule liian sileä. Itse tykkään laittaa suolaa ihan kunnon rouhauksen tasapainottamaan taateleiden makeutta. Viritä leivinpaperi irtopohjavuokaan (Ø 22-24 cm) ja painele taikina vuoan pohjalle tasaisesti. Laita pohja jääkaappiin odottamaan.

Mittaa kaikki täytteen ainekset liivatetta lukuun ottamatta blenderiin ja sekoita tasaiseksi. Mitä kauemmin jaksat massaa sekoittaa, sen silkkisempi on lopputulos. Lisää hapokkuutta ja kirpeyttä saat lisäämällä sitruunamehua ja lisää makeutta lisäämällä hunajaa. Turvota liivatejauhe ensin tilkassa vettä ja liuota se sitten lämmitettyyn mansikkamehuun (sulatetuista mansikoista). Sekoita liivateseos blenderillä huolellisesti täytteen joukkoon ja kumoa koko komeus pohjan päälle. Anna jähmettyä jääkaapissa seuraavaan päivään tai pakastimessa pari tuntia. Lado jähmettyneen pohjan päälle tuoreet mansikkasiivut ja koristele mielesi mukaan, esimerkiksi mintun tai sitruunamelissan lehdillä.

Kakun voi tehdä ilman liivatettakin, mutta silloin se on hieman herkempi lämmölle ja on hyvä tarjoilla mahdollisimman kylmänä.  Halusin käyttää hääkakkuun liivatetta, että se kestäisi paremmin tarjolla oloa. Kuvat ovat aiemmin tekemästäni minikoekakusta, sillä juhlahumussa kuvaaminen tietysti unohtui. Juhlakakuissa oli kuitenkin sama idea isommassa koossa. Mikäli muuten aloittelet raakaleipomista (tai leipomista ylipäätään) ja sinua hieman epäilyttää kokeilla uusia juttuja, niin kannattaa hommata tuollainen pienenpieni kakkuvuoka (Ø 12 cm). Pieneen vuokaan riittää noin kolmasosa reseptin raaka-aineista. Näin ollen et suotta tuhlaa arvokkaita raaka-aineita ja hävikki on pienempi, jos lopputulos epäonnistuu, tai ei muuten syystä tai toisesta miellytäkään.

Mansikkakausi on jatkunut tänä vuonna mukavan pitkään, joten ei kun vaan mars mansikkamaalle ja kakun tekoon!

<3