Matkustelemassa Euroopassa

Tuolla jo aiemmin mainitsinkin, että olimme kesäkuussa pari viikkoa reissailemassa Euroopassa. Tässäpä tulee nyt se lupaamani matkapostaus ja jonkinlainen kooste reissustamme. Mietin jo hetken, että jakaisin tarinan useampaan osaan, sillä niin paljon oli ihania kuvia matkasta. Menköön nyt kuitenkin kaikki samassa syssyssä. Here we go!

SAKSA

Lensimme ensin vauvan kanssa Frankfurtiin, jossa vietimme muutaman päivän katselemassa ja kiertelemässä lähiseutuja. Saksa on meille hieman kuin toinen kotimaa, koska mieheni käy siellä töissä. Ja ihana maa se onkin! Kertakaikkisesti. Edulliset hinnat, ystävällisiä ihmisiä ja pääosin kyllä aika kaunistakin. Sääkin sattui suosimaan meitä koko loman ajan. Lämpötilat pyörivät pääasiassa siellä 25-30 asteen hujakoilla ja aurinko paistoi. Saksassa ei tullut otettua kovin montaa järkevää kuvaa, mutta tässä muutama.

Puistossa Frankfurtissa

Bensheim

Thaimaalaista lounaaksi Wiesbadenissa

Hockenheimin F1-rata

Saksassa, ja Euroopassa ylipäätään, minua miellyttää eniten kaikki ihanat vanhat kaupungit ja rakennukset, joiden kaltaisia Suomessa ei ole lainkaan. Vanhoista rakennuksista voi jotenkin aistia elävästi vanhan ajan tunnelman, ja aika menee helposti vain ihastellessa ja ihmetellessä niistä huokuvaa kauneutta ja fiilistä. Välillä on ihan hauska pysähtyä miettimään millaista elämä kenties silloin ennen on ollutkaan.

ITÄVALTA

Frankfurtista jatkoimme matkaa autolla kohti Italiaa. Vietimme matkan varrella yhden yön Innsbruckissa ja ajoimme seuraavana päivänä maisemareittejä kierrellen Gardajärven kautta määränpäähämme. Innsbruck oli todella positiivinen yllätys. En ollut etukäteen tutustunut kaupunkiin juurikaan ja se osoittautuikin paljon suuremmaksi kuin olin kuvitellut. Alppien katveessa maisemat olivat melkoisen upeat ja välillä oli todella epätodellinen fiilis siitä missä sitä oikein ollaankaan.

Siellä ne Alpit jo häämöttää

Pieni alppikylä matkan varrella

Innsbruck

SAMSUNG CSC

Innsbruck

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

ITALIA

Gardajärveä eivät sanat riitä kuvailemaan, ei ikipäivänä. Niin ihmeellisen ällistyttävän kaunis on tuo paikka. Ennen matkaa mieheni sanoi minulle: ”Kunhan näet Gardajärven, et enää koskaan halua mennä mihinkään muualle.” Ja oikeassa oli! No ehkä haluan muuallekin vielä mennä, mutta oli se kyllä jokaisen hehkutuksen arvoinen paikka.Tunnelma järvellä oli jotenkin aivan maaginen. Turisteista huolimatta tietynlainen rauhallisuus ja kiireettömyys ympäröi meitä koko ajan. Tosin emme pysähtyneetkään ihan pahimmassa turistisumassa. Järveltä löytyi myös useita hotellikomplekseja uimarantoineen, ja muun muassa vesipuisto ja huvipuisto. Vietimme järvellä muutaman tunnin syöden ja ihastellen näköaloja. Kävimme kiertelemässä myös vanhassa linnassa, ennen kuin meidän oli pakko jatkaa matkaa, että ehdimme vielä illaksi perille. Tänne palaamme varmasti vielä joskus pidemmäksikin aikaa.

Lago di Garda

Lago di Garda

SAMSUNG CSC

Nää pikkukadut on vaan niiin ihania.

Nää pikkukadut on vaan niiin ihania

SAMSUNG CSC

Illansuussa saavuimme lopulta perille määränpäähämme Piedmonten alueella sijaitsevaan Castell d’Alferon pienenpieneen kylään. Majoituimme italialaisella maatilalla italialaisen perheen pitämässä majatalokompleksissa. Tällaista majoitusmuotoa kutsutaan Italiassa agriturismoksi eli maanviljelyn ja turismin yhdistämiseksi. Joissakin tällaisissa paikoissa turistit pääsevät likaamaan kätensä ja saavat osallistua myös työntekoon farmilla. Varmasti mahtava elämys hieman urbanisoituneemmille lomalaisille. Me kuitenkin jätimme tällä kertaa puutarhatyöt suosiolla puutarhurillle ja tyydyimme itse korkeintaan poimimaan yrttejä pihalta. Tilalta löytyi kasvimaiden ja marjapensaiden lisäksi myös vuohia ja kanoja, joita sai käydä katselemassa. Paikan omistajaperhe oli myös itse lomailemassa samaan aikaan majatalon puolella. Heidän lisäkseen majatalossa vieraili oleskelumme aikana neljä eri pariskuntaa, pääasiassa Sveitsistä. Meidän asumuksemme oli erillinen talonpuolisko omine pihoineen, joten omaa rauhaa riitti yllin kyllin. Omistajaperhe oli vallan viehättävä ja ystävällinen, ja kaikesta oli huolehdittu erinomaisesti. Talo ja piha-alue oli kaunis ja hyvin hoidettu.

SAMSUNG CSC

Majatalo

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Majatalon ruokailutila

SAMSUNG CSC

Meidän asumuksemme

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

20150615_105154

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Pihapiirin koirakaverit

Matkan aikana kävimme vierailemassa TV:stä tutun Jyrki Sukulan ja hänen vaimonsa Riikan viinitilalla Serralunga d’Albassa, sillä olimme valmiiksi jo aivan lähistöllä. Valitettavasti Jyrki oli Suomessa laittamassa hotelleja kuntoon, eikä itse ollut paikan päällä. Vierailuun kuului viinimaistiaisia sekä ihania antipasteja, jotka Riikka meille loihti. Sukulat ovat varsin vieraanvaraisia, ja tilalla oli mukavaa ja mielenkiintoista käydä. Oli kiva kuulla miten he olivat sinne päätyneet ja kuinka he olivat sopeutuneet italialaiseen elämänmenoon.

Nämä maisemat <3

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Kun Italiassa kerran olimme, niin vierailimme vielä toisellakin, Braidan, viinitilalla. Tällä tilalla viiniä tuotettiin jo huomattavasti suuremmassa mittakaavassa. Kiertelimme oppaan kanssa katselemassa tuotantotiloja ja kierroksen lopuksi saimme maistella 8:aa erilaista viiniä.

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Jottei blogin teema vallan unohdu, niin seuraavana pieni kuvakooste hyvin tyypillisistä italialaisista ruoka-annoksista. Italiassahan ruoka on melko simppeliä. Se koostuu hyvistä tuoreista raaka-aineista, eikä silloin sen kummempaa kikkailua juuri tarvitakaan.

SAMSUNG CSC

Cantaloupemelonia ilmakuivatulla kinkulla

SAMSUNG CSC

Vitello tonnato eli vasikkaa tonnikalatahnalla

SAMSUNG CSC

Basilicapestopasta. Ja reilusti parmesaania tietysti!

SAMSUNG CSC

SAMSUNG CSC

Pannacottaa ananasjäämurskalla

SAMSUNG CSC

Risotto, jossa joukossa italialaista makkaraa

Naudanlihaa, rucolaa ja parmesaania

Carpaccio

Ja tietysti, gelato!

Ja tietysti, gelato!

Italialainen elämänmeno on varsin vauhdikasta ja äänekästä, mutta pääasiassa kuitenkin todella ystävällistä ja sydämellistä. Lapset huomioidaan kivasti joka paikassa, ja tarjoilijat lepertelevät pikkuisille mielellään. Italiassa vallalla oleva siesta-kulttuuri aiheutti meille välillä hieman päänvaivaa, sillä oma päivärytmimme ei oikein tahtonut mennä sen mukaisesti. Ravintolat olivat auki lounasaikaan, kun bebe nukkui päikkäreitään, ja avasivat ovensa uudestaan usein vasta klo 19-20. Päädyimmekin monesti tekemään ruokaa itse ”kotona”. Herkkuhetkiin kokosimme tarjolle erilaisia juustoja, oliiveja, kinkkuja ja paljon hedelmiä.

Mmmmmmm, juustoa

SAMSUNG CSC

9 kg:n jättivesimeloni

Viimeisenä iltana kävimme syömässä Ristorante da Marisa al Castellossa, joka sijaitsi korkealla mäen päällä, kylän keskustassa

Mitä kaunein auringonlasku, täydellinen päätös ihanalle lomalle

Italiasta ajoimme takaisin Frankfurtiin mahdollisimman suoraa reittiä Sveitsin läpi, noin 800 km. Matkaa Saksasta Italiaan päin kertyi likimain 1000 km, joka jakautui siis kahdelle päivällä. Hyväkuntoisia teitä ja autobaanoja pitkin matka sujui kuitenkin melko rattoisasti, ja taukoja pidettiin aina tarpeen mukaan.

Matka 7-kuukauden ikäisen matkaseuralaisen kanssa meni todella hyvin. Meidän typy se ei lentämisestä ollut tälläkään kertaa moksiskaan. Menolennolla aika kului lähinnä syöden ja leikkien, ja paluumatkalla neiti nukkuikin lähes koko matkan. Matkan aikana saimme monesti huomata, ettei niinkin lähellä kuin Keski-Euroopassa matkustellessa monestakaan paikasta löydy kovin mukavia fasiliteetteja vauvanhoitoon (tosin eipä löydy usein Suomestakaan). Varsinkin pienemmissä ravintoloissa ja kahviloissa oli turha edes haaveilla moisista mukavuuksista, ja yllättävän harvassa paikassa oli edes syöttötuolia. Hanoista tuli vain kylmää vettä ja tilat oli suunniteltu mini-ihmisille. Vaippoja siis vaihdettiin milloin missäkin lattiannurkkauksessa. Hyvin kuitenkin selvittiin vauvan kanssa, ja sen mukaan mentiin mitä eteen milloinkin sattui. Ripaus seikkailumieltä on aina hyvä olla matkustaessa mukana niin hyvin menee. Lensimme kotiinpäin Lufthansalla ja iloiseksi yllätykseksemme saimme pitää Frankfurtin kentällä rattaat portille saakka mukana. Portilla sitten kasasin rattaat, ja henkilökunta vei ne siitä koneeseen. Ymmärtääkseni Hesa-Vantaalla rattaita ei saa koskaan viedä portille, ainakaan nykyisin, oli lentoyhtiö mikä tahansa (korjatkaa viisaammat, jos olen väärässä).

Kaikenkaikkiaan loma oli aivan ihana ja matkan aikana tuli nähtyä taas paljon uusia paikkoja. Alppien yli ajaminen oli minulle aivan uusi kokemus ja maisemat olivat todella henkeäsalpaavia. Italiaan jäi ehdottomasti pieni pala sydämestäni – jo kuvia katsellessa tuli ikävä. Palaamme varmasti vielä takaisin!

SAMSUNG CSC

Tulipa siitä pitkä tarina! Kiva, jos jaksoit lueskella ja katsella loppuun saakka.

Me lähdemme tästä Kaakkois-Suomen suuntaan juhlimaan mieheni kummitytön 1-vuotissynttäreitä ja viikonloppuna rakkaiden ystävien häitä <3 <3 <3 Hyvää loppuviikkoa!

Minttukaakaokahvi ja hitusen hammastahnapohdintaa

Voisi luulla, että minulta löytyy minttua kasvimaalta, koska näitä minttu-aiheisia postauksia nyt ilmestyy. Löytyyhän sitä! Kehitteillä on vielä ainakin minttusuklaakakku ja kenties jotain muutakin herkkua. Minttu on aina ollut ihan suosikkimakuni. Silloin harvoin kun jäätelöä syön, lähtee minttujäätelö melko varmuudella matkaan. Jos pitäisi valita lempparisuklaa, veisi minttusuklaa voiton ihan suvereenisti! Minttu on ihanan raikasta ja virkistävää. Se keventää ja raikastaa muuten turhan makeita jälkkäreita, eikä jätä tunkkaista fiilistä syömisen jälkeen. Ei varmaan ole silkkaa sattumaa, että purukumeissa ja hammastahnoissakin käytetään usein minttua, ovathan ne tarkoitettu suun raikastamiseen.

Hammastahnastapa tulikin mieleeni, että olen tässä lähipäivinä pohdiskellut ja tutkiskellut taas hammastahna- ja fluori-asiaa. Bebelle ilmestyi viime viikolla (vihdoin) ensimmäinen hammas suuhun ja aloin pohtimaan mitä hammastahnaa ostaisin. Olen miettinyt fluori-asiaa myös omalla kohdallani aikaisemmin monesti, sillä vähän väliä pinnalle nousee vahvaa kritisointia fluorin haitallisuudesta ja myrkyllisyydestä. Netti on tulvillaan melkoisen pelotteleviakin kirjoituksia aiheesta, enkä ala tässä niitä sen enempää ruotimaan. Ja löytyyhän sieltä toki myös asiallisia kirjoituksia fluorin puolesta. Minulle hammaslääkäri suositteli ehdottomasti fluorillista tahnaa, koska hampaissani on jonkin verran kulumaa. Olen päätynyt asiassa kompromissiin: pesen kerran päivässä fluoria sisältävällä tahnalla ja kerran ilman.

Neuvolan uusi suositus vauvojen hampaiden pesuun on 1000 ppm fluoria sisältävällä tahnalla kerran päivässä, toinen pesu vedellä. Ennen suositus oli 500 ppm, ja minua suoraan sanottuna hieman ihmetyttää mistä suosituksen korottaminen johtuu (jos joku viisaampi tietää, niin kuulen mielelläni). Ovatko lasten hampaat menneet huonompaan kuntoon, ja tällä tavalla asiaa koitetaan parantaa? Ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna tulisi ensimmäisenä mieleen, että olisiko ennemminkin tarpeen kiinnittää huomiota niihin lasten päivän aikana syömiin herkkuihin ja naposteltaviin, kuin tuplata fluorisuositus. En kyllä toisaalta ihmettelisi yhtään, että mehujen, limujen ja energiajuomabuumin myötä lasten hampaat todella ovat nykyisin ihan haperona..

Päädyin ostamaan 500 ppm fluoria sisältävää tahnaa, sillä en ole vielä ihan vakuuttunut suositellun fluorimäärän tarpeellisuudesta. Korotetaan ppm:iä sitten myöhemmin tarpeen mukaan mikäli pääsen joku päivä jonkinlaiseen lopputulokseen fluoripohdinnoissani.

Fluorin lisäksi hammastahnoissa voi olla tarpeen kiinnittää huomiota myös muihin niiden sisältämiin ainesosiin. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin päivittäin käyttämiämme pesuaineita, voiteita ja kosmetiikkaa, jotka saattavat olla melkoisia kemikaalipommeja. Kun kemikaaleja tulee yksi sieltä, toinen täältä ja pari tuolta, saattaa niitä päivän aikana huomaamatta kertyä jo melkoisesti. Hysteeriseksi asiassa ei tarvitse ruveta, mutta on silloin tällöin ihan hyvä pysähtyä miettimään, mille kaikelle elimistönsä altistaa. Onneksi luonnonmukaisempiakin vaihtoehtoja löytyy nykypäivänä jo runsaasti ja ne ovat oikeasti vielä ihan kelpo kamaa. Oikeastaan hygieniatuotteissa ynnä muissa pätee sama sääntö kuin ruokavalmisteissakin: mitä lyhyempi ainesosaluettelo, sen parempi.

Ja tosiaan, se minttukaakaokahvi! Myönnän, että lähiaikoina on tullut juotua ihan liikaa kahvia. Yritän pitää päivittäisen kahvinjuonnin parissa kupillisessa, mutta välillä kahvihammasta vaan kolottaa niin vastustamattomasti, ettei mikään auta. Paitsi kahvi. Ja kahvi on niin hyvää! Meillä on kotona aina tummapaahtoista vahvaa kahvia, joka on mielestäni parasta ihan sellaisenaan. Joskus tekee kuitenkin mieli hieman vaihtelua ja tuunailen kahvia milloin milläkin mausteilla. Tällä kertaa mukaan pääsi minttua ja kaakaota. Nams.


Minttukaakaokahvi (1 iso kupillinen)

1,5 dl vahvaa tummapaahtoista kahvia
0,5 dl kookoskermaa tai kookosmaitoa
1 rkl kaakaovoita
0,5 rkl (raaka)kaakaojauhetta
vajaa 1 tl hunajaa
~10 lehteä minttua

Keitä kahvi, kaada se sekoittamiseen soveltuvaan korkeaan astiaan ja lisää joukkoon loput ainekset. Surauta juoma sauvasekoittimella (tai blenderillä) tasaiseksi ja kaada kuppiin. Mitä enemmän minttua laitat, sitä minttuisemman maun luonnollisesti saat. Hunaja ei ole välttämätöntä, mutta se korostaa mintun makua tuoden sen paremmin esille. Jos omistat espressokeittimen tai jonkinlaisen kapselikahvikoneen, riittää vahvaa espressoakahvia pienempi määrä. Mikäli pidät maitoisemmasta kahvista, lisää kookoskermaa makusi mukaan.

Kuumana kesäpäivänä (mikäli sellaisen joskus kohtaat) voit tehdä kahvista jääkahviversion jäähdyttämällä kahvin ja lisäämällä joukkoon pari jääpalaa. Voit joko blendata jääpalat joukkoon murskaksi tai lisätä vain jäähdytykseksi.

Superia sunnuntaita <3

Raparperi-mansikkapiirakka

Nyt raparperisesongin ollessa vielä ajankohtainen jaan teille pikaisesti tämän superduperhelpon ja herkullisen raparperi-mansikkapiirakan ohjeen. Ohje on tälläkin kertaa sekä gluteeniton että maidoton, eikä lopputulos ole äklömakea. Pohja muistuttaa perinteistä sokerikakkupohjaa, mutta makeutuksena on valkoisen sokerin tilalla käytetty pääasiassa banaania. Täyte koostuu raparperin ja mansikoiden lisäksi kookoskerma-muna -seoksesta, joka antaa piirakalle kivasti mehevyyttä.

Raparperi-mansikkapiirakka (pieni piirakkavuoallinen)

Pohja:
1 banaani
2 munaa
1 dl luomukaurahiutaleita
0,5 dl riisijauhoja
1 tl leivinjauhetta
(1 tl intiaanisokeria)

Täyte:
3 dl raparperiviipaleita
2 dl mansikoita (pakaste tai tuore)
1 dl kookoskermaa
1 muna
1 tl hunajaa tai intiaanisokeria (tai muuta makeutusta)
o,5 tl aitovaniljajauhetta

Kuori ja pätki banaani kulhoon, lisää joukkoon munat ja kaurahiutaleet. Soseuta sauvasekoittimella, kunnes kaurahiutaleet ovat jauhautuneet pienemmiksi ja seos saa hieman kuohkeutta. Lisää myös inkkarisokeri tässä vaiheessa, jos haluat lisää makeutta pohjaan. Lisää mukaan riisijauhot ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi ja levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan. Kuori ja pilko raparperit ja lisää ne pilkottujen mansikoiden kanssa pohjan päälle. Sekoita keskenään kookoskerma, muna, hunaja ja vanilja ja kaada seos piirakan päälle. Paista 200 °C:ssa noin 35 minuuttia.

Varaudu siihen, että piirakka häviää kahvipöydästä pikavauhtia. Tästä pienestä piirakasta riitti meillä 3-4:lle ahmatille. Jos teet piirakan isompaan vuokaan, voit tehdä ohjeen 1,5- tai 2-kertaisena. Kokeilin piirakkaa sekä pakastemansikoilla (kuvissa) että tuoreilla. Tuoreista tuli mielestäni parempi (ja kauniimpi), mutta molemmat kyllä toimii.

Aurinkoista päivää! Tänään nautitaan lämmöstä <3